Vihreä terrorismi on tuhoamassa hyvinvointiyhteiskuntamme. Seuraavassa hieman tosiasioita, siitä, miten meitä johdatellaan ja meillä maksatetaan Suomelle kuulumattomista päästöistä ja ympäristönsuojelusta.

Itämeren suojelukomissio perustettiin vuonna 1974 ja sen jälkeen on tehty sopimuksia, julistuksia, ohjelmia ja strategioita. Itämeren tila on silti aina vain heikentynyt, sillä rantavaltiot eivät noudata itse laatimiaan suosituksia. Itämeren rantavaltioiden ympäristöministerit sopivat päästövähennystavoitteiden tiukennuksista Itämeren suojelukomissio Helcomin kokouksessa Kööpenhaminassa 3. lokakuuta. Suomen vähennystavoite typpipäästöissä on yli 2 400 tonnia vuodessa, mikä on kaksinkertainen aiemmin sovittuun verrattuna. Myös fosforipäästöjä vähennetään tuplamäärä eli 330 tonnia.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomenlahden fosforikuorman keskiarvo vuosina 2004–2010 on ollut noin 700 tonnia vuodessa. Suurimmaksi syntipukiksi on jälleen nostettu maatalous ja haja-asutus. Maatalouden kuormaan lasketaan kuitenkin myös sellaisia ravinteita, jotka ovat peräisin esimerkiksi joen pohjakerrostumista. Tämä johtuu siitä, että mittauspisteet ovat jokien suulla. Näin ollen mittaustuloksesta ei pystytä erottelemaan eri lähteistä tulevia ravinteita. Pitää muistaa sekin, että kaupungit laskevat tulva-aikaan jätevesiä vesistöihin ohi puhdistuksen.

Ympäristöministeri Ville Niinistön mukaan kaupunkien jätevesien puhdistuksessa ei ole enää juurikaan tehostamisvaraa. Asiantuntijat ovat kuitenkin toista mieltä. Muun muassa professori Markku Ollikainen on Vesitalous-lehdessä (4/2013) esittänyt täysin erilaisia mielipiteitä. Hänen mukaansa ravinteiden puhdistaminen on puhdistamoissa edullisempaa kuin maataloudessa. Lisäksi maataloudelle kaavaillut vähennystavoitteet vaarantaisivat maatalouden harjoittamisen lähes kaikissa rantavaltioissa.

Ollikaisen mukaan Helcomin tavoitteista voitaisiin saavuttaa nopeasti jopa 70 prosenttia, kun koko Itämeren alueen puhdistamoissa pudistustaso nostettaisiin Helcomin suosituksia korkeammaksi. Tämä edellyttää tietysti sitä, että kaikki Itämeren valtiot puhdistaisivat jätevetensä. Muun muassa 400 000 asukkaan Kaliningradin jätevedet valuvat suoraan Itämereen ja jätevedenpuhdistamoa on rakennettu 15 vuoden ajan. Se on edelleen kesken.

Kaliningradista valuu vuosittain 300 tonnia fosforia Itämereen. Muistutettakoon, että Suomi on vuodesta 1991 lähtien tukenut ympäristöhankkeita Venäjällä noin 65 miljoonalla eurolla.

Puolassa sijaitsee kaksi valtavaa fosforivuorta, Gdanskin ja Policen kipsivuoret. Ne sisältävät yhteensä noin 260 000 tonnia fosforia ja sijaitsevat jokien rannassa. Etäisyys Itämereen on alle 10 km. Gdanskin kipsivuoren näytteenoton tulokset viittaavat merkittävään fosforipäästöön. Puola on lupautunut raportoimaan Gdanskin kipsisakka-altaan ympäristöarvioinnin tuloksista Itämeren suojelukomissiolle. Puolan kohdalla ravinteiden vähentämistavoite kirjattiin kuitenkin vain viitteelliseksi.

Lupausten ja sitoumusten pitää muuttua teoiksi, jotta Itämeren tila todella kohenisi. Väkisinkin tulee mieleen eräs toinen sopimus, joka kieltää omaksumasta toisten jäsenmaiden velkaongelmia. Kaiken kaikkiaan tulee vaikutelma, että vihreä ajatusmaailma heilauttelee jopa avaruuden säätä auringon sijaan, koska auringon välittömät säteilyvaihtelut eivät juuri ilmastoamme heilauttele tutkimusten mukaan. Onko tutkijoidenkin suut tukittu Valtioneuvoston kansliasta sadulla ohjeistuksella?